Mä voitin!

Nyt jänskättää. :)
Kiitokset O ja Visuaalisesti vaativa Aino!

Ei ole koiraa karvoihin katsominen

Sananlaskusta huolimatta otin itseäni niskasta kiinni ja katsoin! Tuo meidän eläin on jo viikkotolkulla näyttänyt takkuisine karvoineen lähinnä...hmm, en edes keksi miltä, mutta ei ainakaan koiralta. Nyt viimeisenä saikkupäivänäni, kun olo ei enää tunnu kipeältä, päätin tehdä asialle jotain. Ja kyllähän sitä karvaa jonkun verran lähti.

Koira pieneni puolella ja lopputulos näyttää tältä:

Nyt on hyvä mieli kun sain tämänkin asian viimein hoidettua! Toivottavasti myös parturoinnin kohde on tyytyväinen. :)

Kohtaaminen

Olenpas mä ollut laiska. Mut mä oon ollut myös kipee, puolustukseksi sanottakoon. Oon vaan röhnänny koiran kanssa peiton alla ja katsonut L-koodia. Heitän tähän nyt tällaisen mustavalkoisen keskiviikon pläjäyksen ja lupaan ryhdistäytyä blogirintamalla!

Viikon aiheena 'kohtaaminen'

Se riippuu siitä, mistä se roikkuu

Ja meidän köökissä roikkuu nyt ikkunassa Jaffat! Heti tuli keittiöön uusi boogie. :)

Vapaat kädet

Lomailun vuoksi jäi pari mustavalkomaanantaita väliin ja nytpä sitten annettiinkin aiheen puolesta vapaat kädet.
Tässäpä teille siis random mustavalkokuva koneen arkistoista.

Muisto kesästä

Hän haluu huussin, hän haluu kasvimaan...

Ne mulla on jo, mutta lammas ja lammashaka puuttuu. :)

Perjantaina olimme siis katsomassa Raappanaa ja Jukka Poikaa ravintola Sirkuksessa. Itseeni ei Raappana niinkään kolahtanut, kun taas Jukka Poika hoiti homman kotiin ja tykkäsin kovasti paljon! Siipalla homma meni päinvastoin. Molemmille siis jotain, tuloksena kaksi tyytyväistä lipun ostanutta!

Raappana laulattaa

Jukka Poika samoissa puuhissa

Aurinkoenergiaa arkeen

Lomilta on palattu ja tämä viikko on jo ehditty kärvistellä töissä, vajaamiehityksellä kaiken lisäksi, näin rattoisasti heti lomailun perään. Onneksi ihanan lomaviikon muistot jaksavat vielä lämmittää!

Rentouduttiin siis viikon verran Espanjan Nerjassa ihanassa 28 asteen lämpötilassa. Kohde oli meille molemmille uusi, mutta paljastui nappivalinnaksi rentouttavalle aurinkolomalle. Kaupunki ei ollut turistien kansoittama, vaan kaduilla, rannoilla ja kuppiloissa näki paikallista elämää ja kulttuuria. Tässä vähän maistiaisia teillekin:

Odottavat fiilikset...

Lisäinfoa ja kuvia tiedossa matkan jälkeen! ;)

Lehtikasassa

Tämän viikon teemana mustavalkea syys.

Parempaan päin

Sain ylläolevan kukkakimpun esimieheltäni kiitokseksi yli vuoden kestäneestä puhelinvaihdeurastani. Huomenna alkaa sitten toimistosihteeriys, samassa firmassa tosin. Huomenna toivottavasti alkaa myös parempi viikko, kuin tämä kulunut. Olo on ollut alavireinen koko viikon, enkä oikein edes tiedä miksi. Alavireisyydelläni olen kiristänyt välejä myös kotirintamalla ja paha oloni on kiteytynyt ihan vääriin asioihin aiheuttaen turhia riitoja ja huonoa fiilistä myös rakkaalle elämänkumppanilleni. En siis ole itseeni lainkaan tyytyväinen tämän viikon perusteella, mutta olen päättänyt ensi viikon olevan rutkasti parempi. Hyvää sunnuntain jatkoa toivottelee siis pirteämpi Piksu, joka lähtee nyt reippaana ripustamaan pyykit narulle!

Eläviä kuvia

Matkin taas vähän Suvia ja teen postauksen lempileffoistani. Parhausjärjestykseen leffoja on mahdotonta laittaa, olen kuitenkin elämäni aikana nähnyt niin paljon hyviä ja mieleenpainuvia rainoja. Etenkin silloin, kun työskentelin paikallisessa elokuvateatterissa, saatoin käydä elokuvissa jopa useamman kerran viikossa.

Asiaan. Jo lapsuudesta asti suuria suosikkejani ovat olleen Komisario Palmu -elokuvat. Niistä ykkössuosikki on Komisario Palmun erehdys, mutta muut tulevat tasaisena rintamana hyvinä kakkosina.

Varhaisemmista suosikeista on pakko mainita myös Veturimiehet heiluttaa ja oi, niin nuori Samuli Edelmann.

Quentin Tarantinon elokuvat on kestosuosikkeja, Pulp Fiction, Jackie Brown, Reservoir Dogs ja Kill Billit etunenässä.

Sitten tietty kaikki, missä on Johnny Depp, parhaimmistona Blow, Gilpert Grape, Secret Window, Ninth Gate, Donnie Brasco, Sweeney Todd, ja ja ja...

Kotimaisista elokuvista nostaisin vielä esiin Täällä Pohjantähden alla trilogian. Sekä vanha, että uusi filmatisointi toimii.

Pohjoismaisia hyvyyksiä ovat ainakin Lilja 4ever ja Tillsammans.

Ja brittiläisiin helmiin lukeutuvat Housut pois ja Lock, stock and two smoking barrels.

Sit ois vielä tää...

...ja tää...

...ja niin monta hyvää, jotka jäi sanomatta. Mutta koska johonkin se raja on vedettävä, vedettäköön se tähän. Ehkä tulevaisuudessa on vielä tiedossa Eläviä kuvia osa 2.

Oletteko samoilla vai täysin eri linjoilla??

Suppiksista

Sain sunnuntaina anopilta pussillisen suppilovahveroita ja maanantaina pyöräytin niistä makoisan piirakan.
Piirakkapohjan tein Chocochilin hyväksi havaitulla ohjeella, tosin tällä kertaa käytin soijajogurtin sijaan ihan tavallista, maustamatonta jogurttia. Täytteeksi tuli:

suppilovahveroita (n. litra)

2 pientä sipulia

fetajuustoa

1 dl ruokakermaa

2 munaa

juustoraastetta (n. 100 g)

mustapippuria

Ensin pilkoin suppilovahverot pienemmiksi paloiksi ja paistoin sienet & sipulisilpun pannulla rasvassa. Kerman, munat, juustoraasteen ja pippurin sekoitin keskenään toisessa kulhossa. Sitten vaan sienisipuliseos piirakkapohjalle ja päälle fetakuutiot sekä kerma-muna-juustoseos. Paisto 200 asteessa n. puoli tuntia tai kunnes piiraan pinta on saanut kauniisti väriä. Tuli muuten ihan törkeen hyvää, vaikka itse sanonkin! :)



Vauhdikasta mustavalkomaanantaita!

Syyskuun viimeisenä mustavalkomaanantaina aiheena on vauhti.

Viikonloppuruoka aineksista, joita kaapista sattui löytymään

Tänään en jaksanut lähteä ajelemaan kauppaan ja koska kyläkauppamme tarjonta ei kasvissyöjälle ole kummoinen, päätin väsäillä ruuan niistä aineista, joita kotoa sattuu löytymään. Lopputulos näyttää tältä:

Ensin valmistin soijarouheesta soosin Vegan Kittyn ohjetta mukaellen. Valkosipulin kynnet korvasin valkosipulijauheella ja basilika & oregano jäi laittamatta, koska niitä ei sattunut kaapissa olemaan. Soijakastiketta lorautin mukaan vähän reilummin ja tomaattimurskaa löytyi chilillä maustettu versio, joka pääsi nyt pannulle.

Sekaan keittelin tummaa makaronia ja päälle pilkoin jääkaapissa majailleen arkijuustonjämän.
Kas näin:

Koko komeus uuniin 200 asteeseen reiluksi vartiksi ja eikun syömään!

Vauvakuume

Mulla on vauvakuume. Tai kuume on ollut oikeastaan jo pitemmän aikaa, mutta nyt se on noussut taas huikeisiin lukemiin. Eikä asiaa yhtään auta se, että parhaalla ystävättärelläni on nelikuinen vauveli. Onhan se tietysti kiva, kun voi käydä sitä paapomassa, mutta kotiinpalattua vauvakuume on kahta kauheampi. Netistä pomppii silmille kaikki ihanat vauvanvaatteet ja joka toinen vastaantuleva nainen tuntuu olevan raskaana tai työntelee jo vaunuja.

Onneksi olemme jo kotona keskustelleen aiheesta ihan tosissamme. Nyt vaan odottelen (painostamatta!), että mieheni saa kypsyteltyä asian siihen pisteeseen, että voimme alkaa tosissaan vauvantekohommiin. Siihen asti vaan jäitä hattuun!

Toistaiseksi voimassa oleva

Olen vuodesta 2002 asti tehnyt erilaisia pätkätöitä; keikkahommia, sijaisuuksia, määräaikaisia sopimuksia. Nykyisessäkin työpaikassani teen nyt kolmatta peräkkäistä sijaisuutta, joka päättyy ensi viikolla. Tänään sain kuitenkin ilouutisia! Työt jatkuvat ja sopimukseni tulee olemaan lokakuun alusta alkaen toistaiseksi voimassa oleva! Mulla on vakkari työpaikka. Jee! Palkkakin nousee. SuperJee! Työnkuva muuttuu, mutta hyvä vaan, vaihtelu virkistää. Onnittelin itseäni korkkaamalla kirsikkaoluen heti töistä tultua. Nyt nautin sen rauhassa ja sitten suuntaan koiran kanssa "nauttimaan" syysilmasta. Ei vaan, nyt on sen verran kiva fiilis, että saa vaikka vähän sataakin. :)

p.s. Siis mullahan alkaa pyöriä palkalliset lomat! Sekin vielä. SuperHyperJee! Oon tainnut joskus veikata, etten tule sitä ihmettä saavuttamaan ennen 30 ikävuotta. Onneksi olin väärässä.

Mustavalkoinen muisto

Mustavalkomaanantain tämän viikon aiheena on MUISTO.

Oma muistoni liittyy vuoteen 2005, kun meille tuli uusi rakas perheenjäsen.
Silloin se oli vielä noin kamalan pieni. <3

Sunnuntai

Sunnuntait on kivoja.

Välillä on hyvä nukkua tarpeeksi

Eilisilta oli juuri niin rentouttava kuin olin ajatellutkin. Pari lasia viiniä, lempeät löylyt pihasaunassa, palanpainikkeeksi kasvis-juustotäytteisiä tortilloja ja illan elokuvana tämä:

Kerrankin tuli nukuttua kunnon yöunet ja ehti aamulla rauhassa nauttia aamupalasta ja -kahvista. Viikonloppuaamujen luksusta (vaikka töihin olikin mentävä).

Tortillat sisälsivät:

wokkivihannessekoitus 
luomu kermaa
currya
mustapippuria
cayennepippuria

lisäksi:
fetajuustokuutioita
kermajuustokuutioita
jalopenoviipaleita
pepperoniviipaleita
tomaattilohkoja
kurkkusuikaleita

Tuntematon keltainen valoilmiö

Olipa jännä lähteä tänä aamuna töihin, kun ulkona paistoi AURINKO! Heti tämän huomattuani päätin, että tästä päivästä tulee hyvä. En anna typerien asiakkaiden pilata mielialaani, en hermostu iltapäivän raivostuttavan pitkässä kassajonossa, enkä liikenteessä törttöilevistä kanssa-autoilijoista. Kotona teen koiran kanssa lenkin, kaadan itselleni lasin punaviiniä ja laitan saunan tulille. Vaikka huomenna onkin vielä työpäivä (kakkostyöpaikassani), se ei vaikuta perjantaifiilikseeni. Toivottavasti teilläkin on kiva päivä!

(Puolitoista tuntia työpäivästä sujunut mallikkaasti...toivottavasti positiivisuuteni pitää. Mutta mihin se aurinko meni?!?)

Sataa sataa ropisee

Sade kuuluu syksyyn, eikä se minua muuten niin haittaisi...mutta tuo koira.
Toissapäivänä uhmasimme sadetta ja lähdimme pidemmälle lenkille. Tuloksena kaksi "uitettua koiraa". Ja, ah niin ihana, märän koiran käry koko kämpässä. Eilen selvisimme lenkistä kuivinnahoin ja tänään ajattelin kyttäillä sateettoman (tai edes sellaisen vain vähän tihkuisen) hetken ja pyrähtää karvakasan kanssa ulkona vain sen verran kun on tarpeen. Tuo raukka menee kastuessaan niin julmettuun takkuunkin, että turkkia saa setviä vähän päästä.

Siinä se haaveilee aurinkoisista päivistä.

Keittopäivä

Pimeä, sateinen ja tuulinen sää suorastaan vaatii höyryävän kuumaa keittoa seurakseen. Niinpä eilen oli pitkästä aikaa soppapäivä. Väsäilin lämmikkeeksemme nakkikeiton seuraavanlaiseen tapaan:

n. 1 l vettä
2 luomukasvisliemikuutiota
1½ isoa tai kaksi pienempää porkkanaa
7 pienehköä perunaa
300 g (paketillinen) soijanakkeja
½ sipuli
8-12 mustapippuria
ripaus suolaa ja cayennepippuria

Murensin liemikuutiot kiehuvaan veteen ja heitin mukaan pippurit, porkkananpalat ja kuutioidut potut.
Keittelin niitä samalla, kun paahdoin pannulla sipulisilpun ja nakinpalat. Nakit ja sipulit lisäsin keittoon vasta, kun perunat ja porkkanat olivat lähes kypsiä. Lopuksi ripaus suolaa ja maun mukaan cayennepippuria.

Naminam, hyvää tuli. Tuosta satsista riittää reilut lautaselliset neljälle.

Jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain mustavalkoista

Hih, ajattelin kokeilla jotain uutta ja osallistua Mustavalkomaanantain haasteeseen.
Aiheena VÄYLÄ. Olkaapa hyvät.

Kolme vuotta, eikä suotta

 

Meille tuli viikonloppuna kolme vuotta yhteistä taivalta täyteen. Tälle taipaleelle on mahtunut niin hyviä, kuin huonojakin hetkiä, onneksi kuitenkin enemmän niitä hyviä. Kolmen vuoden aikana olemme molemmat kasvaneet ihmisinä ja oppineet ymmärtämään toisiamme. Nykyisin minusta tuntuukin, että tulen tässä suhteessa päivä päivältä onnellisemmaksi. Minun onneni syntyy toisen läsnäolosta ja arjen pienistä asioista, jotka voi jakaa toisen kanssa. <3

Juhlistimme vuosipäiväämme käymällä kylpylässä rentoutumassa ja sen jälkeen Fresnossa syömässä masut pullolleen. Kylpylässä oli juuri sopivan vähän väkeä, että mahtui rauhassa uimaan ja lojumaan poreissa. Ruokakin oli parempaa (söin vegehampurilaisen), kuin kyseisessä ravintolassa edelliskerralla, joten päivä oli kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut. On mulla kyllä maailman paras mies!

Pukeudu punaiseen

Tänään 9.9. vietetään Pukeudu punaiseen -päivää. Tarkoituksena on valita vaatekaapista päälle jotain punaista ja tätä kautta lisätä naisten tietoisuutta sydämen terveydestä ja kannustaa terveisiin elämäntapoihin.

Omassa vaatekaapissani ei ole mitään punaista, joten osallistuin päivään näin:

Aiheesta enemmän osoitteessa http://www.punainen.fi/.

Home alone

...melkein. En mä nyt ihan ypönä oo, onhan mulla tuo koiruus seuranani. Mutta mies on maalimalla, Kotkassa. Passittivat sen ryökäleet sinne töihin pariksi päiväksi. Olen hirmuisen huono olemaan yksin. Tosin ennen olin vielä huonompi. Alan oppia. Nykyään onnistun ajoittain jopa nauttimaan yksinäisistä hetkistä (vähän). Mutta jotta pääsisin lähellekään nautinnollista tilaa, mukaan tarvitaan hyvää musiikkia, hyvä kirja tai mielekästä tekemistä koneella, koirahaleja sekä mielellään pari lasia punaviiniä. Tällä reseptillä ajattelin edetä myös tänään.

 

Lasillinen (tai pari) Sol de Chileä ja koiralle luuta sekä rapsutuksia.  

The Gathering (ylläri) tahdittaa.

Musiikkia korvilleni

Matkin Residence blah:n Suvia ja teen musiikkipostauksen tämän hetken suosikeistani. Musiikkimakuni on vuodenaikariippuvainen. On toki kestosuosikkejakin, mutta joitain bändejä/artisteja ei vaan kerta kaikkiaan voi kuunnella keskikesän kuumimmilla helteillä ja toiset eivät taas istu takkatulen loimuisiin, pimeisiin syysiltoihin mitenkäänpäin. Olkoon tässä nyt niitä syysbiisejä, kattellaan kesän viisut sitten keväällä. :)

Tiuhaan viime viikkoina on soinut hollantilainen The Gathering, jolta lempparibiisien kärjessä tällä hetkellä tämä:

Myös Opethin levyt etsiytyvät aina iltojen pimetessä soittimeen.

Suomalaisista bändeistä viime päivinä eniten on miellyttänyt SMG.

Ja autossa työmatkojen ratoksi soi Maritta Kuula (jota on ihan älyttömän vähän YouTubessa saatavilla, siksi livepläjäys)...



...sekä The Doors.



Tämmöiset täällä soi. Ainakin silloin, kun olen yksin kotona. Loppuun vielä kuva meidän kodin musacornerista.



Laiska sunnuntai

Tämä päivä on kulunut lähinnä näissä merkeissä:

Eli sängyssä, tyynykasassa, peiton alla. Ihanaa, kun on välillä niitäkin päiviä, ettei tarvitse tehdä mitään. Paitsi ehkä hakea pitsaa kaupungin parhaasta pizzeriasta. Mukaan lähti parsa-aurajuusto-aurinkokuivattu tomaatti-sipuli -täytteinen lätty. Naminam! Loppuilta pyhitetään kynttilänvalolle ja kauhuelokuvalle, vielä kun keksisi minkä pätkän sitä katsoisi. Ehdotuksia?

Koiraakin laiskotutti.

Jaffarintamalta ei mitään uutta

Huonot oli tämän käpykylän Jaffavalikoimat. Tyynyliinoja olis ollut, mutta ne ei oikein taida istua meidän keittiön ikkunaan, joka siis tällä hetkellä näyttää tältä:

Nuokin verhot on kivat (aitoa retroa jostain 60-70 -lukujen taitteesta), mutta värit sotivat liikaa keittiön muuta väritystä vastaan. Nyt siis vaan peukut pystyyn arvontaa varten!

Maria Gasolinan myötä mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Jahvat tulloo!

Olen etsinyt keittiöömme uusia verhoja jo puolisen vuotta ja nyt olen ne löytänyt! Bongasin Jaffa-kankaan ensimmäisen kerran Kotipalapelistä ja tänään löysin myös arvonnan, josta voi voittaa 3 metriä Jaffa-kangasta omakseen. Jee! Siltä varalta, että arpaonni ei suosi minua, aion käydä tänään kaupoilla zoomailemassa niiden Jaffa-tarjontaa.

Kuva osoitteesta vallilankaksio.com

Oi, niistä tulee niin hienot!

Mistä löydät Mummonmökin mimmin?

Oikea vastaus: Bloglovinista sekä Blogilistalta

Sinne, mars!

Kuu-biisi, sade-biisi, millonmikäkin-biisi

Olen keksinyt uuden tavan viihdyttää itseäni (ja miksei myös kanssaeläjiäni) automatkoilla ja muina pientä viihdykettä kaipaavina hetkinä. Leikki toimii samaan tapaan kuin Laiva on lastattu, mutta tarkoituksena on keksiä kulloiseenkin aiheeseen liittyviä lauluja (aiheen on mielellään esiinnyttävä kappaleen nimessä).

Eilen töistä kotiin ajellessani satoi kaatamalla, joten aloin miettimään sadeaiheisia biisejä; November Rain, Singing in the rain, Heavy Rain, Purple Rain, Sade, Sataa taas...
Toissa viikolla keksimme porukalla kuuaiheisia viisuja; Kuu saa valtansa auringolta, Bad Moon Rising, Hopeinen kuu, Täysikuu, Bark at the Moon...

Tässä suosikkini päähäni pälkähtäneistä sadelauluista:

Mulla on muutenkin vahva Kauko Röyhkä -vaihe meneillään. Olen jo vuosia diggaillut sekä Röyhkän musiikista, että kirjoista, mutta fanitteluni sai taas uutta pontta viime viikonlopun Kirjan aika -tapahtumasta. Olin siellä seuraamassa lauantai-illan paneelikeskustelua ja poistuin tilaisuudesta ihan fiiliksissä, Kauko Röyhkän omistuskirjoituksella varustettu Kreikkalainen salaatti kainalossani. :) Toivottavasti tapahtuma saa ensi vuonnakin jatkoa. Suosittelen lämpimästi.

Yritetääs taas!

Yritin jo käynnistää oman blogin kertaalleen nimellä Pienen talon tarinoita. Hetken jaksoin, mutta sitten into hyytyi, tuli kesätohinat ja lomat ja touhu jäi sikseen. Into kirjoittamiseen kuitenkin kytee, joten jospa yritetään uudelleen, uudella nimellä ja asenteella!

Olen siis Piksu, 28-vuotias maalla asusteleva tyttönen. Remontin kourissa pikku hiljaa edistyvän mummonmökin kanssani jakavat avomies ja vehnis. Tarkoituksena olisi kirjoitella kaikesta mieleen juolahtavasta, päivää piristävästä tahi pientä päätä vaivaavasta. Ajankohtaisimpina aiheina syys ja remontti, itseäni lähinnä olevina juttuina kasvisruoka, elokuvat, kirjat, musiikki, luonnonkosmetiikka jne. jne.

Toivottavasti tällä kertaa pääsen alkua pidemmälle. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin...

Kuvat omasta syyspihasta.